Ensinnäkin... KIITOS 10 LUKIJAA!
On nyt vaan niiin ilonen! Niin ja sitten kun tätä draamista
on nyt lupailtu Aziwan kanssa niin paljon, että päätin VIHDOINKIN ottaa itseäni niskasta kiinni
ja tehdä postauksen valmiiksi. ^3^
Olkaa ylpeitää!
Kuvat on kuvattu viikko sitten kun oli vielä kunnolla lunta.
Mutta nyt saanko esittää.....
Draamiksen ensimmäinen osa!
Picific: Remember me
On kaunis päivä, aurinko paistaa kirkkaasti. Jostain kuului laulua:
"Just gonna stand there and watch me burn.. But that's alright because I like the way it hurts.."
*Lopettaa laulamisen ja mutisee itsekseen*
Zoey:Täällä minä en olekkaan käynyt ennen...
Zoey:*jatkaa mutinaa*Lumet olvat alkaneet sulaa... Kevät on ihan pian täällä.
Zoey: *pysähtyy äkisti* kylmät väreet kulkevat käsivarsiani pitkin.
Paikassa on jotain tuttua. Kuin olisin ollut samassa paikassa joskus aijemmin...
*lyyhistyy yhtäkkiä märkään maahan*
*Flashback*
Juoksen pakoon henkeni edestä. kurkkua kuristaa, enkä saa henkeä.
Kuulen askeleita takaani. Katsahdan taakseni, ja näen kahden tytön juoksevan minua kohti. Yritän taas juosta, mutten ehdi pitkälle kun jokin tarttuu minuun kiinni.
Vampyyrien vahvat kädet lyövät minut maahan. En näe muuta kuin raapivia käsiä ja maata.
Pian en enää näe niitäkään, sillä menetän tajuni verenhukan ollessa liian suuri.
***
Herään sikeästä unesta ilta-auringon paistaessa pienestä ikkunasta päälleni.
Avaan hitaasti silmäni ja näen pienen huoneen ympärilläi. Nousen istumaan ja katselen hiljaa ympärilleni.
Zoey: Kuka tuo on? Pelastiko hän minut? Onko hän vihollinen? Ajatukset pyörivät tytön päässä.
Zoey: Entä jos hän hyökkää kimppuuni? *huomaa veitsen tyynynsä vieressä ja ottaa sen käteensä*
Zoey: *ääni väristen*Kuka sinä olet?
?: Stefan, poika sanoo.
Stefan: Sun muuten kannattaisi antaa tuo veitsi minulle. Eihän se ees pysy sun kädessäs kunnolla kun täriset noin.*naurahdus*
Zoey: *ojentaa epävarmana veitsen pojalle*
Stefan: Kiitos.
Stefan:Tiedätkö sä miks ne verenimijät hyökkäs sun kimppuun?
Zoey:*kuiskaten* En. Mä en edes tiennyt, että niitä on olemassa.
Stefan: Eli mun täytyy selittää sulle kaikki.
Suurin osa taruolennoista joista sä oot kuullu on olemas. Meidät "alempiarvoiset" pitää kurissa ylempi luokka joita kutsutaan kesyttäjiksi. Niiden ois pitänyt pitää huolta siitä, että ihmisten kimppuun ei hyökätä. Niiden rivit on kuitenkin alkanut hajoilla nyt viime aikoina. Mä oon ihmissusi ja pelastin sut. Tosin se eitosiaankaan oo mun tehtävä joten älä ota tavaks joutua jonkun ruokalistalle.*naurahdus*
Zoey: *kuiskaus* Mä en voi uskoo tota. Mä en voi uskoo sua. Kiitos kun pelastit mut, mutta mä en vaan pysty ukomaan sua. Mun pitäis varmaankin lähtee.
Stefan: Mä en voi estää sua lähtemästä, mut mä pyydän, että oot varovainen ja muistat mitä mä kerroin. Sä tuut unohtamaan KAIKEN tästä päivästä alle viikossa jos et pysty hyväksymään mun maailmaa ja sit sä oot pulassa. ne tulee takasin hakemaan sua ja silloin sä et osaa varoa.
Zoey: *nousee seisomaan*En mä pystyis ikinä unohtamaan tätä päivää.
Stefan: Normaalisti et varmaan unohtaiskaan, mutta nyt tuut unohtamaan sen sadanprosentin varmuudella jos et voi uskoo mua, ja sit sä oot pulassa.
Zoey:En mä ihan oikeesti pystyis unohtaa tätä.
Stefan: *laittaa korun Zoeyn kaulaan* Lupaa se. Muista mut.
Zoey: Mä lupaan.
Tässä ei nyt sitten tapahtunut mitään kovin ihmeellistä.
Zoey vain sai muistonsa takaisin.
Kumpikaan ei siis ole saanut uutta nukkea, ylimääräiset oli vain lainassa. ^^'
